Puheenjohtajan johdolla Virossa 15.-17.8.2022

Ajankohta ja matkavalmistelut

Tämänvuotinen ystävyysottelu oli vuorotteluperiaatteen mukaisesti suunniteltu järjestettävän jo vuonna 2021. Koronasta johtuen sitä myöhennettiin vuodella Suomen tekemän esityksen perusteella.  Tällä kertaa ajankohta oli hieman aiempia vuosia aiemmin, elokuun puolivälissä. Joukkuetta odottikin perillä helteinen Tallinna.

Joukkueen kapteeni Torsti Annala aloitti kartoituksen hyvissä ajoin ennen kesän mestaruuskilpailuja.Joukkueen kokoaminen oli aikaisempiin vuosiin verrattuna haastavin.

Osallistumismahdollisuuksia tiedusteltiin peräti 29 ampujalta. Nuoremmilla ampujilla oli esteenä pääsääntöisesti työkiireet. Kutsunnatkin ajoittuivat samaan ajankohtaan kilpailun kanssa estäen muutaman kandidaatin osallistumisen. Ilahduttavaa oli että saimme joukkueeseen kuitenkin yhden kadetin sekä yhden upseerin, jotka eivät aikaisemmin ole olleet mukana. Erityisen merkittävää oli se, että yhdistyksen puheenjohtaja toimi joukkueen johtajana, mitä ei ole tapahtunut sitten ensimmäisen kilpailun vuonna 1997.

Matka toteutettiin Aviksen vuokra-autolla. Matti Viljakainen hoiti auton vuoraamiseen liittyvät käytännön järjestelyt. Vuokrausjärjestelyt sovittiin Turun pisteen kanssa, mutta hauska yksityiskohta oli vuokrasopimukseen kirjattu auton noutopaikaksi Porin lentoasema Säkylässä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Säkylän lähin Avis piste on Porissa, vaikka vuokra-autot fyysisesti ovatkin Porin prikaatissa.

Matka alkoi Säkylästä 15.8 klo 03:30 ja suuntautui Toijalan Akaan ABC:lle, mistä nousi kyytiin ensimmäinen joukkueen jäsen. Toijalasta matka suuntautui Parolaan ja Panssarimuseon risteyksestä nousi seuraava joukkueen jäsen. Kolmas pysähdyspaikka oli Espoossa ja sieltä matka suuntautui suoraan Länsi satamaan. Matka sujui hyvin joutuisasti ilman ongelmia, joten olimme hiukan etuajassa satamassa odottelemassa loppuja joukkueen jäseniä, jotka saapuivat Santahaminasta lähteneen auton ”keräileminä” paikalle.

Laivaan meno ja Viron puolella ajelut sujuivat myös ilman ongelmia. Majoitustilojen yhteydessä oli turvallinen autohalli, joten me saatiin nukkua ilman huolenhäivää siitä, että autolle tapahtuisi jotain ilkivaltaa.

Helsinkiin saavuttaessa joukko jakautui satamassa kahteen osaan ja länteen suuntautuva paluumatka toteutettiin samaa reittiä kuin tullessa, joten matkalaiset pääsivät turvallisesti aina kotiovelle saakka. Säkylässä Matti Viljakainen suoritti kotipihassaan autolle siivouksen, pesun ja palautti auton takaisin Porin prikaatiin. Auton mittariin kertyi ajomatkaa tasan 600 kilometriä.

Järjestäjät olivat myös tällä kerralla tarjonneet mahdollisuutta tutustumisammuntoihin tulopäivän iltapäivällä.  Aikataulu mahdollisti ammunnat kahdella eri aseella. Kivääri valikoitui sen vuoksi, että tähtäinten siirto ja kantohihnan käyttö ampumahihnana vaativat totuttelua. Rynnäkkökivääri puolestaan oli uusi asemalli punapistetähtäimineen.  

Ammuntojen jälkeen kävimme hotellilla vaihtamassa siviilivaatteet päälle.  Kaitsevägi, oli järjestänyt esittelykierroksen, jonka tarkoituksena oli tutustua Viron historiaan ja kuuluisiin nähtävyyksiin. Kierrokseen osallistui UAY:n kilpailijat ja majuri Lembit Mitt.

Kierros alkoi hotellimme Ibisin aulasta. Paikalle saapui kierroksen vetäjäksi kaitseväen majuri Madis Morrel. Hotellin aulassa hän aluksi kertoi Viron historiasta ja sen tärkeistä tapahtumista. Tämän jälkeen siirryimme kiertämään Tallinnan eri kohteita. Kierroksen aikana Morrel näytti meille useita historiallisesti ja kulttuurillisesti tärkeitä kohteita, kuten Kasaanin kirkko, olymppia tallin, rahvusooppera, Kiek in de köki, Riigikoku, Toomkirk, Suomen suurlähetystö ja Raekoja plats.

Kierroksen alussa kävelimme kasaanin kirkon vierestä, jonka Morris kertoi toimineen Neuvostoarmeijan varusmieskirkkona. Siitä matka jatkui kohti Viron kansallisoopperan eteen, joka tunnetaan virolaisella nimellään Rahvusooppera. Matkalla oopperataloon vastaan tuli Viron ulkoministeriö, joka oli toiminut Neuvostoaikana valvontakomission päämajana, josta Neuvostoliittolaiset valvontakomission jäsenet valvoivat Viron kansalaisia ja ulkopolitiikkaa. Morrel kertoi myös ennen pihassa olevasta Leninin patsaasta, joka huvitti virolaisia, sillä tietystä kulmasta katsottuna patsas näytti siltä, että Lenin olisi pissalla.

Kierros jatkui oopperatalolta kohti Kiek in de kökiä. Tämä tykistölinna oli alkuaan saksalaisten, josta nimikin on peräisin. Nimensä Kiek in de köki eli suomeksi kurkistaa keittiöön sai, siitä kuinka tykkimiehet pystyivät katsomaan linnan sisältä muiden naapureiden keittiöön, mitä he olivat valmistamassa. Linnan ulkoseinillä on edelleen kiinni tykinkuulia vanhoista taisteluista ja useista kohtaa näkyy restauroinnin jälkiä.

Kiek in de kökistä matka jatkui kohti Riigikokua, eli Viron parlamenttia. Rakennus tunnetaan nimellä Toompean linna, jonka yhdessä tornissa nostetaan Viron lippu kansallislaulun saattamana ja lasketaan auringon laskettua. Morrel kertoi myös linnahistoriasta, jolloin saksalainen ritarikunta ja tanskalainen ritarikunta asuivat linnan eri siivissä. Morrelin kertomuksen mukaan he tulivat niin huonosti toimeen, että jos ritarikunnan jäsenet eksyvät väärään siipeen saattoi syntyä suuret tappelut. Myöhemmin saksalainen ritarikunta lähti pois linnalta ja luovutti tämän tanskalaisten haltuun.

Matka jatkui Riigikokusta kohti Toomkirkkoa eli tuomionkirkkoa. Tuomionkirkosta Morrel kertoi erään historiallisen tarinan eräästä Virolaisesta kriminaalista, joka oli haudattu kirkon portaikkoon. Tämä mies oli syytetty useista seksuaalirikoksista ja oli erittäin vihattu naisten keskuudessa. Mies lopulta teloitettiin ja edes hautaakaan ei hänelle haluttu antaa vaan hänet sijoitettiin kirkon portaikkoon. Mutta tästä ei naiset tykänneet, sillä kuollut henki pystyi katsomaan portaikossa kävelevien naisten hameitten alle. Tästä syystä naiset kävelevät eri reittiä kirkon sisälle ja miehet käyttävät kyseistä portaikkoa.

Tuomiokirkon vieressä sijaitsee Suomen Suurlähetystö, johon ei tällä matkalla tutustuttu sisältä, mutta ulkona kävimme lyhyesti läpi rakennuksen historiaa ja kuinka Viron ensimmäinen presidentti majoittui kyseisessä rakennuksessa.

Suurlähetystöstä matkamme suuntautui Raekoj platsiin eli Tallinnan raatihuoneen torille. Torilla Morrel kertoi ympärillä olevien rakennusten historiasta. Näistä parhaiten jäi mieleen entinen upseerikoulun rakennus, jonka seinässä oli koulun vanhat vaakunat.

Kierros päättyi torin läheisyydessä olevaan ravintola Beer housiin, jossa myös Viron kaetseväen kilpailijat liittyivät seuraamme. Ravintolassa nautimme ruuista sekä juomista ja pääsimme tutustumaan paremmin virolaisiin kilpakumppaneihimme.

Ampumakilpailut

Ennen ampumaradoille siirtymistä pidettiin joukkueille kilpailupuhuttelu kenttähartauksineen. ”Avajaisten” päätteeksi otettiin perinteinen yhteiskuva.

Kaikki ampumakilpailut oli vuoden 2019 tapaan suunniteltu samalle päivälle.  Ohjelman läpivientiä helpotti se, että olimme jo tutustuneet kivääriaseisiin edellisenä päivänä. Lisäksi ”kenttälounas” nautittiin ampumaratojen tiloissa. Perinteisten kilpailulajien lisäksi oli järjestetty VIP-kutsukilpailu, johon osallistuivat joukkueiden johto sekä tapahtuman eri järjestelyorganisaatioiden edustajia.

Kilpailujen järjestelyorganisaatiossa oli kaksi suomalaistakin mukana, reserviin jo siirtyneet yliluutnantti Aarne Markko sekä kersantti Kirsti Markko. He ovat Viljandin Sakala Malev joukko-osaston tukijäseniä, jolta oli pyydetty tukea kilpailujen järjestelyissä kuten edellisellä kerrallakin.

Männikun ampumakeskus on moderni, useita ampumaratoja käsittelevä Viron Kaitseliitin käyttämä ampumakeskus. Keskuksessa on suurimmaksi osaksi sisäampumaratoja tai katettuja ampumapaikkoja välimatkoilla 25m-300m. Radat ovat erotettu toisistaan betoniseinillä, jotta viereiseltä tai taaemmalta radalta lähtevät luodit eivät aiheuta vaaraa muille radoille. Tämän lisäksi radoilla oli ääntä vaimentavat välisermirakenteet ampumapaikkojen ja taulujen välillä. Taululaitteet olivat toteutettu akustis-elektronisesti, eli osumapisteet rekisteröitiin aukkoon lentävän luodin aiheuttamasta äänestä. Tämä on hyvä ja enimmäkseen luotettava järjestelmä, jolla tulokset saatiin reaaliajassa ampujan vieressä olevalle näytölle. Toki joitain teknisiä häiriöitä ammuntojen aikana todettiin. Häiriötilanteet saatiin kuitenkin tuomariteitse selvitettyä ja tarpeen vaatiessa tulokset ammuttiin uusiksi.

Kaitseliit, Kaitsevägi, harrastaminen

Kuten yllä mainittiin, Männikun ampumakeskuksessa harjoittelee enimmäkseen Kaitseliit, eli Viron Vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö (vrt. Suojeluskunta tai nykyinen MPK). Ohimennen huomasimme, että ampumaharrastus näyttää olevan Virossa kaiken ikäisten, niin miesten kuin naisten harrastus. Kaitseliittiin kuuluvat vapaaehtoiset kouluttivat ampumataitoa mm. kouluikäisille tytöille sisäampumaradalla. Kuulimme myös, että Kaitseliit saa käyttää koulutus- ja ampumatoiminnassaan Viron puolustusvoimien (Kaitseväen) aseita ja ampumatarvikkeita. Suomessa ollaan vasta siirtymässä tähän käytännönläheisempään järjestelyyn. 

Aseet

Käyttämämme aseet Viro-ottelu 2022:ssa olivat rynnäkkökivääri LMT-Defence RAHE R-20 (USA), tarkkuuskivääri Våpensmia NM149S (Norja) sekä pistoolina Heckler & Koch USP (Saksa).

Tarkkuuskivääri

Våpensmian NM149S on norjalaisvalmisteinen pulttilukkokivääri, kaliiperiltaan 7.62×51 NATO. Kiväärissä oli hieman samaa tuntumaa kuin Suomen Puolustusvoimien käyttämässä TKIV85:ssä: irroitettava lipas, puinen tukki, paksu piippu, hyvän tuntuinen kahva, riittävän herkkä laukaisu ja rutkasti ajan patinaa ja kulumajälkiä. NM194S käyttää vanhaa kunnon Mauser K98:n lukkoa, päälle oli asennettu suurentava optiikka. Haarajalkaa emme käyttäneet, vaan tyydyimme ampumaan hihnatuelta. Tähänkään emme saaneet käyttää omia hihnoja, vaan ainoastaan aseen laukusta irroitettavia remmejä. 

Kivääri oli kaikin puolin miellyttävä ampua, ja mielestäni jopa tarkkakäyntinen. Optiikan säädöt olivat helpohkot, joskin karkeat: sivusuunnassa yksi säätimen naksu vastasi kuutta senttiä taululla. 

Parhaat pisteet 300m vakiokiväärissä ampui Viljakaisen Matti, 278/300.

Palveluskivääri / RK
LMT-Defencen RAHE R-20 on 5.56×45 NATO kaliiperin lyhyt, n.60cm karbiini. Ase on lyhytkaasumäntätoiminen AR-tyyppinen kivääri: miellyttävän tuntuinen kädessä, kevyt ja pehmeä rekyyli. Erittäin helppo oppia ja käyttää, vaikka siinä olikin enemmän painikkeita ja vipuja kuin meille tutussa RK-62:ssa. Käytimme ampumakisassa Holosun -merkkisiä punapistetähtäimiä, jotka eivät merkittävästi poikenneet Suomen Puolustusvoimien yleisesti käyttämistä Aimpoint Micro H2 tähtäimistä: aseen päälle kiinnitetyn putken sisällä kiilsi tähtäystä helpottava punainen piste. 

Pistooli
Heckler & Koch USP 9x19mm oli tuntumaltaan hyvin samanlainen kuin meidän käyttämä Glock 17: keikkapiippuinen perus 9mm palveluspistooli 2-rivisellä lippaalla. Ainoana merkittävänä erona oli USP:n iskuvasara, jota Glockissa ei ole. USP:n laukaisu oli mielestäni hieman pidempi ja ehkä aavistuksen kevyempi, kahva vähintään yhtä kuin Glockissa ja tähtäimet aikalailla identtiset. 

Palkitsemis- ja päätöstilaisuus

Ampujapäivällisen yhteydessä jaettiin niin kilpailujen palkinnot kuin muistolahjat kilpailujoukkueen jäsenille sekä järjestelyissä mukana olleille. UAY ojensi erityishuomionosoituksena UAY:n standaari majuri Lembit Mittille hänen tulevan 50-vuotispäivän johdosta. Majuri Mitt suoritti upseerin tutkinnon Santahaminassa 90-luvun lopulla. Tällöin hän osallistui mm UAYn kilpailutoimintaan ja yhteistyö Viro-ottelujen myötä on jatkunut siitä lähtien tähän päivään asti.

Kilpailua voidaan luonnehtia varsin tasaväkiseksi, vaikka Viro voittikin maaottelun selvin 3-0 lukemin.

Ensimmäisenä ammutun kivääriammunnan Viro voitti vain kahdella pisteellä. Toisena lajina ammuttiin rynnäkkökivääri. Sen osalta juhlittiin jo epävirallisten laskelmien perusteella muutaman pisteen voittoa. Harmillisesti tulos kääntyi myöhemmin virolaisten voitoksi, kun heidän eräs ampuja uusi suorituksensa irti olleen tähtäimen vuoksi ja paransi selkeästi tulostaan. Pistooliammunnan Viro voittikin sitten perinteisesti selvin numeroin.

UAY:n osalta voimme olla tyytyväisiä henkilökohtaisesta menestyksestä. Majuri Matti Viljakainen voitti henkilökohtaisen kokonaiskilpailun, jossa painotetaan eri lajeja laukausmäärien suhteella. Lisäksi hän voitti kivääriammunnan ja oli rynnäkkökiväärissä ja pistoolissa kolmas. Majuri Juha Suurnäkki puolestaan oli toinen kivääriammunnassa ja henkilökohtaisen kilpailun viides sekä kadetti Daitaro Yoshinari toinen rynnäkkökivääriammunnassa.

Kaiken kaikkiaan voidaan olla tyytyväinen joukkueen suoritukseen, muutamalla hyvällä osumalla tilanne olisi ollut toinen. Yksityiskohtaiset tulokset on löydettävissä klikkaamalla tätä linkkiä.

Kilpailujoukkueen varajohtaja ja
matkakertomuksen kokoaja                                           Markku Lainevirta