Yhdistyksellä korkein huomionosoitus on kunniajäsenyys. Yhdistyksen kunniapuheenjohtajan, kenraaliluutnantti Matti Kopran lisäksi yhdistyksellä on kuusi kunniajäsentä. Parin viime vuoden aikana kunniajäsenten rivit harventuivat kun insinöörieverstiluutnantti Pauli Poutanen ja teknikkokapteeni Eino Kohvakka poistuivat joukostamme. Upseerien ampumayhdistys muistaa lämmöllä molempia yhdistyksen eteen merkittävän panoksensa antaneita kunniajäseniämme.
Kunniajäsenemme, 9.1.1927 syntynyt insinöörieverstiluutnantti Pauli Poutanen poistui joukostamme 4. helmikuuta 2022.
Pauli aloitti ammunnan kersanttina vuonna 1953, opiskeli sittemmin insinööriksi, kehittyi ampujana ja tuli tunnetuksi erityisesti mestarivalmentajana, kilpailutuomarina ja tuomareiden kouluttajana.
Pauli toimi aktiivisen ampuja-, valmentaja- ja edustusjoukkueen johtajauran keskellä lentokonekorjaamon johtajana Porissa. Työ haittasi ammuntaa mestaruustasolla ja Pauli keskittyikin Puolustusvoimien edustusjoukkueen valmennustehtäviin. Hän toimi päävalmentajana 16 vuotta aina vuoteen 1984 saakka. Sen jälkeen Pauli keskittyi sääntö- ja tuomarointitehtäviin. Ja perusteellisesti keskittyikin.
Pauli oli vuosikausien ajan Suomen ampujainliiton ja ampumaurheiluliiton sääntövaliokunnan puheenjohtaja. Paulin muisti oli ilmiömäinen ja tästä oli merkittävää hyötyä sääntöjä muokattaessa. Paulin muokkausten jälkeen säännöt yleensä hyväksyttiin ilman korjauksia. Pauli oli aktiiviaikanaan myös arvostettu ratatuomari sekä kotimaisissa arvokilpailuissa että kansainvälisissä arvokilpailuissa ulkomailla. Osumien rajatapausten käsittely tuomarineuvostossa oli tapahtuma, jota aina innolla odotettiin. Peukalo ylös vai alas oli merkki siitä, mihin tuomarit päätyivät. Lähes poikkeuksetta muut tuomarit yhtyivät Paulin tuomioihin. Tuomioista ei päätöksen jälkeen valitettu. Upseereita Pauli sivisti erityisesti sääntöasioissa mm. kirjoituksissaan UAY:n vuosikirjoissa vuosina 1977, 1984, 1993 ja 1998.
Paulin erityinen vahvuus oli edustusjoukkueen ampujien valinnassa. Viisimiehiseen joukkueeseen Pauli esitti valittavaksi aina neljä varmaa ampujaa ja usein yhden riskialttiin tuloksentekijän. Varamiehiksi nimettiin yleensä kaksi varmaa ampujaa. Näin valittu joukkue voitti Paulin johdolla muun muassa Neuvostoliiton maailman parhaaksi arvioidun isopistoolijoukkueen Mikkelissä sotilasottelussa 1970-luvun puolivälissä.
Pauli oli valmentajana ollessaan myös hyvä huoltamaan tai korjaamaan aseita, varsinkin pistooleita. Näin joukkueen asemestari sai yleensä keskittyä kiväärijoukkueen asehuoltoon.
Upseerien ampumayhdistyksen luottamustehtävissä Paulille kertyi yhteensä 31 vuotta, josta UAY:n hallituksessa vuodet 1975-1997. UAY on myöntänyt hänelle kultaisen ansiomitalin vuonna 1985. Yhdistyksen kunniajäseneksi hänet valittiin vuonna 2000.
Teksti Paulista pohjautuu UAY 100-vuotta juhlakirjan tekstiin (Juhani Sillanpää)
Kunniajäsenemme, 6.7.1936 syntynyt teknikkokapteeni Eino Kohvakka poistui joukostamme 29.3.2023.
Eikka innostui ammunnasta ja erityisesti pistooliammunnasta ensimmäisessä palveluspaikassaan Parolassa. Hän oli lahjakas ampuja ja ampui lukuisia Suomen ja yhdistyksemme mestaruuksia. Parhaimmillaan hän oli 70-luvulla, jolloin ampui myös kolme Suomen ennätystä. Isopistoolilla tulos oli 594, Isopistoolin kuviossa 300 ja Pienoispistoolin kuviossa 300 pistettä.
Hänet on valittu UAY:n vuoden upseeriampujaksi kolme kertaa. Kansainvälisen sotilasurheiluliiton (CISM) ampumamestaruuskilpailuissa hän oli neljästi joukkuemestaruuden ampuneessa joukkueessa.
Eikka kannusti nuorempia ampujia neuvoillaan ja tarvittaessa suoritti myös aseen korjauksia. Hänellä oli aina mukana iso salkku, josta löytyi työvälineet monenlaiseen korjaukseen. Kirjoittajan Waltherin katkenneen ulosheittäjän hän vaihtoi kerran ampumaradan takana kilpailun jälkeen.
Hänen neuvonsa pika-ammuntaan oli: ”Mitä lyhyempi aika, sitä leveämpi haaraasento ja purista kahvaa niin, että vesi tihkuu siitä”.
Ampumaseuransa kilpailutoimintaan hän osallistui myös aktiivisesti silloin kun ehti muilta kilpailuilta. Vaimoansa Benitaa hän ei saanut ampumaan, mutta HVA:n naistoimintaan kyllä mukaan ja niinpä pikkujoulun tarjoiluissa oli Kohvakan perhekin auttamassa.
Kaivertamisesta tuli Eikalle mieleinen harrastus. Aluksi se oli mitalien kaivertamista seuralleen ja yhdistyksellemme, mutta homma laajeni pian lasiinkin. Hammaslääkärin timanttiporalla vapaalla kädellä syntyi erilaisiin lasiesineisiin pieniä taideteoksia. Hänen näyttäviä töitään annettiin lahjaksi yhdistyksemme ja mm. työpaikan eli Pääesikunnan eri tilaisuuksissa. Kun auton ajokorttia ei enää uusittu, oli lääkärin neuvo: ”Jatka kaiverrusta niin kauan kuin käsi kestää.” Kyynärpää tuettiin sen jälkeen tarvittaessa pöytään.
Ajokortin menettäminen sattui pahasti, sillä matkat rakkaalle kesämökille Haukivedelle vaikeutuivat. Kaivertaminen jatkui edelleen.
Kyllähän ampuja ampuu aseella kuin aseella. V 2006 Viron upseereiden ja UAY:n välinen kilpailu järjestettiin Lahdessa. Radalle kaivertamiaan palkintoja tuonut Eikka käskettiin ampumaan joukkueessa, sillä joukkueeseen nimetty kadetti ei jostain syystä ollut paikalla. Aseet löytyivät hänelle ja kaivertaja täytti kadetin paikan ihan kelvollisesti.
Eino Kohvakka oli hallituksen jäsen vuosina 1993–2010. Kunniajäseneksi hänet kutsuttiin v 2000. Hän on myös saanut yhdistyksemme kultaisen ansiolevykkeen vuonna 1995.
Eikkaa muisteli näin Matti Mähönen
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.